Väinämöinen

Sammon puolustus (sc. Defensio Samponis) ab Axelio Gallen-Kallela. Väinämöinen ad sinistram.

Väinämöinen est heros Kalevalae, carminis epici nationalis Finniae ab Elia Lönnroto collati. Qui est unus e personis maximi momenti in poesi populari mythologiaque Finnica ac Carelica; vates est et vir sapiens, partim quin etiam divinus. In Kalevala saepe describitur formulá versuum:

 Vaka vanha Väinämöinen,

 tietäjä iänikuinen

Latine (convertit Tuomo Pekkanen):

 Vetus vates Väinämöinen,

 incantator sempiternus

Ortus et finis Väinämöinis

Ortus

Multis in poematibus Väinämöinen cum creatione mundi coniungitur; plerumque ille iam ante mundum est. In Kalevala autem Väinämöinen ab Ilmatare pari et mundus ex ovo anatis, quem fregit Ilmatar, oriri narratur.

Finis

In fine Kalevalae Väinämöinen de pago Kalevala, regno suo, novo rege Careliae nato abiit. Narratio de puero coniuncta est cum mytho Iesu nati, puer enim natus est e Marjatta matre (cf. Maria) gravida factá a bacca vaccinii (cf. immaculata conceptio). Väinämöinen cum navi abit dicens se rediturum, cum sui indigeatur seque quaeratur.

Pinacotheca

• 
  Väinämöinen a R.W.Ekman pictus
• 
  Aino et Väinämöinen. Pinxit Axelius Gallen-Kallela
• 
  Väinämöisen lähtö (sc. Väinämöinen abiens) Axelius Gallen-Kallelae

Nexus externi

• De Väinämöine priscorum Fennorum numine, dissertatio Eliae Lönnrot Latina anni 1827

Bibliographia

• Kalevala Latina, Carmen epicum nationis Finnorum ... transtulit Thomas Pekkanen..., Helsingforsae: Societas Kalevalensis 1996
• Harald Falck-Ytter: Kalevala. Erdenmythos und Menschheitszukunft. Mellinger Verlag, Stutgardiae 1993, ISBN 3-88069-301-3.
• Wilhelm von Tettau: Ueber die epischen Dichtungen der finnischen Völker, besonders die Kalewala. Villaret, Erfordiae 1873.